Hyvää ja huonoa Lahden Kestävyyskarnevaaleilla
Lahden Ahkera järjesti 27.-28.6. toisena vuonna peräkkäin perinteiset kestävyysjuoksun lajikarnevaalit, joiden merkeissä lajiväki tottui kohtaamaan keskikesän aikaan Jämsässä vuosina 2005-2024. Tapahtumaan oleellisesti kuuluvissa karnevaalikilpailuissa ydinasia eli lähtöjen järjestäminen urheilijoille kaiken tasoiset kilpailijat parhaalla tavalla huomioiden osataan Lahdessa ensiluokkaisesti. Ranking-tulosten perusteella rakennetuissa ikäsarjojen yhdistelmälähdöissä useimmat pääsevät juuri sellaisiin eriin, joissa on mahdollisuus kisata tasapäisesti ja samalla tavoitella parastaan. Karnevaalit tarjoaakin valtaosalle osallistujista yhden parhaista tilaisuuksista henkilökohtaisen ennätyksen tai kauden parhaan tuloksen tekemiseen.
Samalla pitkäaikaiset Jämsän Kestävyyskarnevaalien kävijät ovat saaneet kaihoisasti muistella Paunun puistokentän vehreyttä ja eläväistä meininkiä, lajileirin ja kilpailujen yhteistä erottamatonta hengitystä, radan välittömään ympäristöön kokoontuneen lajiväen käsinkosketeltavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä myös kilpailukuulutusten asiantuntemusta ja tunnelman luomisen taitoa. Yhteisen leiritulen äärelle kokoontumisen ajasta on karnevaalikilpailujen osalta siirrytty kliinisesti operoitujen sarjalähtöjen aikaan, ja tavoitteellisille urheilijoille tässä on tietenkin oleellisin kunnossa, hyvä niin. Minkäänlaisesta yleisötapahtumasta ei nykymuotoisten Kestävyyskarnevaalien osalta voida kuitenkaan enää puhua. Yleisurheilun ja kestävyyslajien imagon kannalta tämä tuntuu tappiolta.
Lajikarnevaalien yhteisöllinen ydin sykkii toki Pajulahden urheiluopistolla järjestettävällä lajileirillä, josta leirille osallistuvat nuoret käyvät tekemässä kisasuoritukset Lahden stadionilla. Yhden perustellun toiveen nykyjärjestäjien tuleville koitoksille voisi esittää. Ei tuntuisi kohtuuttomalta vaatimukselta, että kuulutusten osalta olisi yritetty perehtyä urheilijoiden ja heidän lajiensa ajantasaiseen tuntemiseen. Monenlaisia kysymyksiä herättää, jos kuuluttaja ei esimerkiksi tunnista voittajana maaliin juoksevaa hallitsevaa yleisen sarjan Suomen mestaria sen paremmin näöstä kuin nimestä. Vaivaannuttavalta tuntuu sekin, että toistuvasti kuulutellaan aivan vääriä henkilöitä erien kärkiurheilijoiksi. Myös matkavauhdin osaavampi seuranta olisi sekä urheilijoiden että paikalla olevan yleisön palvelemista.
Edellä esitetyt yleiset huomiot tapahtuman luonteesta eivät liity millään tavalla Team Ikosen urheilijoihin, joista Heini osallistui tämän vuoden Karnevaalikisoihin naisten 800 metrin B- ja A-erien vauhdittajana. Kierrokset sujuivat tilauksen mukaisesti varsin reipashenkisissä 64 ja 61 sekunnin vauhdeissa, ja vetoapu siivitti erien kärkijuoksijoita omiin ennätyksiinsä.
Onnin ohjelmassa oli kaksi kilpailumatkaa. Lauantai-iltana 800 metrin miesten 5. erässä käytiin erittäin tasainen kilpailu, jossa kymmenestä juoksijasta viisi kärkiurheilijaa oli maalissa alle sekunnin sisällä toisistaan. Onnin juoksu oli aivan viimeisten parinkymmenen metrin kangistumista lukuun ottamatta loppuvahva, ja tuotti erän 4. sijan ajalla 1.57,35 (voittajalla 1.56,52). Vauhdinjako oli erittäin tasainen (neljännekset 29.2, 29.4, 29.0 ja 29.7), vaikka maltillisesta aloituksesta johtuen sijoja oli poimittava toisella kierroksella joukon hänniltä lähtien.
Sunnuntai-illan 1500 metrin A-erään kohdistui suuret toiveet hyvästä juoksusta erinomaisessa letkassa. Kuitenkin kauden aikana jo liian tutuksi tullut kaava toistui, kun viimeiselle kierrokselle lähdettäessä eväät oli syöty ja aika painui Kuortaneen GP-kisan tapaan 4:04:ään. 1500 metrin tuloksen kimppuun on mahdollista käydä vielä pari kertaa ennen Kalevan kisoja, joihin mukaan pääseminen näyttää Onnin osalta nyt hyvin haastavalta. Alimatka 800 metriä on kulkenut ilman erikoisharjoittelua raikkaasti, ja siinä näyttää nyt hieman yllättäen olevan jopa paremman mahdollisuudet parantaa ennätystä kuin päämatka 1500 metrillä kauden tähänastisten kisojen perusteella.